Toukokuun lopussa Opintopolussa odotti yllätys: opiskelupaikka myönnetty. Kun hain korkeakouluun vuonna 2017, en päässyt pääsykokeiden jälkeen lähellekään. Silloin otin askeleen aivan toiseen suuntaan kuin olin ajatellut ja päätin tunnin harkinta-ajan jälkeen hakea ammattikouluun, vaikkei se vaihtoehto ollut koskaan ollut puheissa lukion opinto-ohjaajan kanssa käymissäni keskusteluissa.
Kiitos EduFuturan, pääsin myös pilotoimaan korkeakoulupolkuopintoja ja pääsin tekemään yhtä aikaa kahden asteen opintoja liiketoimintaan liittyen.
Kolme vuotta Gradiassa toivat lopulta liiketoiminnan perustutkinnon ja ammattitutkinnon sekä vuoden työpestin oman alan hommissa. Ja kiitos EduFuturan, pääsin myös pilotoimaan korkeakoulupolkuopintoja ja tekemään yhtä aikaa kahden asteen opintoja liiketoimintaan liittyen.
Nyt kolmen vuoden amislaisuus ja gradialaisuus, jotka ovat molemmat ehtineet iskostua viime vuosien kokemusten myötä isoksi osaksi elämääni ja tapaani ajatella tulevaisuuden uraa, saivat kirsikan kakun päälle: pääsin ammattikorkeakouluun todistusvalinnalla. Ei varasijoja, ei pääsykoetta – pelkkä merkonomin todistus.
Napataan tarkempaan pohdintaan sana ”pelkkä”. Näin minä olisin sen kolme vuotta sitten ajatellut, mutta silloinhan minulla ei ylioppilaspohjaisena hakijana ollut mitään jakoa todistusvalinnassa tai pääsykokeessa, jossa oli monivalintaa monivalinnan perään.
Gradiaan sen sijaan pääsin samaisena kesänä puhelinhaastattelulla, koska opinto-ohjaajan sanoin menin sinne melkein linjoja pitkin. Silloin ei kysytty monivalintakysymyksiä, silloin kysyttiin pelkkää opiskelumotivaatiota ja kiinnostusta liiketaloutta kohtaan. Ja senhän minä perustelin ja vieläpä niin vahvalla Pohjois-Karjalan murteella, että sitä ihmeteltiin yhdessä vielä opintojen alettuakin.
Pääsin ammattikorkeakouluun todistusvalinnalla. Ei varasijoja, ei pääsykoetta – pelkkä merkonomin todistus.
Tänä keväänä olin valmistautunut taas pääsykokeisiin, joihin kaikki muutkin amk-hakijat olisivat osallistuneet. Sen sijaan minä pääsin sisään ”pelkällä” ammattikoulun todistuksella. Painotetaan vielä: pelkkä amiksen todistus. Tässä vaiheessa joku muukin asiasta enemmän tai vähemmän tietävä voi uskoa, että tämä kolme vuotta ei ollut minulle ”pelkkää amista” ja että olen tämän kaiken humoristisen sävyn takana jopa vähän liikuttunut siitä, että kova työ palkittiin.
Se ei tuntunut kovalta, koska se tuntui omalta jutulta, mutta se testasi motivaatiota ja kiinnostusta. Ja nyt se antoi minulle paikan jatko-opintoihin, joka todella on vain piste i:n päälle – en nimittäin vaihtaisi päivääkään pois opintopolustani, jonka yllättävästä mutkasta tulikin kaikista tärkein käännekohta.
